Haluan tänään vuodattaa tuntojani uusimmasta huolenaiheestani: korkeakoulujen kasvavasta urapainotteisuudesta.

Havahduin itse tähän jo viime vuonna suorittaessani ensimmäistä vuotta vaatesuunnittelussa, mutta ummistin silmäni siltä, koska henkinen terveys alkaa kummasti pettämään jos aihetta miettii liiaksi - mutta nyt on tullut olo, että on vaikea olla enää vaiti. Lähinnä siksi, että aiheesta puhumatta oleminen tekee olon vähintään yhtä epäterveeksi kuin siinä ylenpalttinen rypeminenkin.

Jo nimi kertoo sen: yrittäjyyspainotteinen vaatesuunnittelu. Pitkään sen pystyi stadin murteella ilmaistuna ignooraamaan, mutta viime viikkoina asia on tullut päin taulua joka tilanteessa. Tiedän, että opiskelun tarkoitus on lopulta saada meidät työelämään ja olemaan hyödyllisiä yhteiskunnalle, mutta yleinen oletus siitä, että totta kai me kaikki haluamme elämältämme vain uraa, töitä ja ympärivuorokautista aherrusta saa minut kohta hulluuden partaalle. Olipa koulutukseni päämäärä mikä hyvänsä, minä en ole hetkeäkään aikonut perustaa omaa firmaa. Onko se niin väärin jos ei halua eikä kykene työskentelemään aamusta iltaan vaan toivoo tavallista, säännöllistä kahdeksasta neljään -päivätyötä, joka vielä jotenkin mahdollistaa muun elämän? Mikä siinä on, että aina patistetaan raatamaan burn outiin saakka ja siitäkin edemmäs? Jokin tässä kuvassa mättää.

Asiaa saa tietty kritisoida, mutta minusta Suomessa on jo pitkään ollut vallalla ajatus siitä, että me elämme työtä varten ja työ on ihmiselle henki ja elämä. Mikään muu ei ole eikä saa olla mitään. Työtä, työtä, työtä. Tämä antaa kieltämättä todellisuuspakoisen ja laiskan vaikutelman minusta, mutta en ole koskaan ollut urahakuinen ihminen. Teen työtä (sitten kun joskus valmistun, työ ja opiskelu samaan aikaan on ehdoton ei-ei minulle) koska rahaa tarvitaan elämiseen, mutta en todellakaan ole suunnitellut eläväni työlle. Olen lapsi-inhostani huolimatta alkanut vakavasti harkita että hankkisin parisuhteen, menisin naimisiin ja tekisin liudan lapsia, jotta voisin välttää järjettömyyksiä vaativan karrieeriruljanssin. Totta, en pidä kummastakaan vaihtoehdosta, mutta jos pitää valita kotona rehkimisen ja työpaikalla asumisen väliltä, arvatkaa kaksi kertaa kumman valitsen.

On hyvä, että meille laitetaan faktat pöytään ja sanotaan asiat niin kuin ne aikuisten oikeasti ovat, mutta olen vakavasti alkanut epäilemään sopivuuttani yhtään mihinkään tarkoitukseen tämän ansiosta. Miksi aikuisten maailmassa elämästä nauttimisesta on tehty niin vaikeaa? Pienistä asioista nauttiminen käy pirun vaikeaksi kun pitäisi venyä mahdottomuuksiin.

Näin muuten sivuhuomautuksena minulla menee suht hyvin. Mitä nyt välillä ahdistun elämän realiteeteista.

Dear friends, acquaintances and random readers alike,

I'm still alive and well. My second year as a university student started more than a full month ago, but I admit I'd completely forgotten I still had this journal. Well, I have been rather busy too, but it's all mostly due to my laziness. I offer you my apologies, and wish you'll continue following my always-just-as-hectic student life in the future as well.

I just said I'm alive; that's true. As for my PC, well, it has no chances of survival. Not only did Windows crash completely and it nearly took my hard drive down with it, but it also destroyed all my files and I'm still not done grieving over them. Life is hard, children, so make it easier to yourself and never save anything important in My Documents - everything down there perished, whereas all the things I had in other foldersstill could be salvaged. I admit this stupid mistake was probably all my fault, I knew I should've proof-saved my photoes and all the other important things somewhere else, but there is hardly a limit to human stupidity.

As an answer your questions: I'm writing from my own computer now, but all it can do is access internet. It's too unstable for regular use anymore and it seems to erase all screen settings et cetera the every other day. I hope that explains my current online absense.

Since this is a school journal and not a casual whining hole (that's what MySpace and other such places are for), I'll tell you some news about my going-ons in school. First of all, Evtek is no more - it merged with Stadia on the first of August and the new school is now called Metropolia. Sounds flashy and grand, doesn't it? However, it looks like things don't function all too well in this house of grandeur, as there are severe problems with the online portals and other information pathways. The thing is, we aren't getting the right information and certainly not on time. Our schedule has been messed up several times already and it's practically impossible to tell what's going to happen next week. It's all very confusing and filled with uncertainty. Needless to say, people are getting frustrated.

The Swedish course we had was, quite truthfully, a disaster. Our level of understanding the language was low and it reflected the assignments we did. Doesn't make a very happy memory in my opinion, so I'd rather forget about it.

This year, our group will be busy preparing a fashion show for the spring. I heard we'd be informed about it starting next Monday (that is to say, tomorrow) and tension is building up; everyone is impatient to hear what the plan is, how do we get started and what exactly does this project ask from all of us. We'll all be wiser when the week is over, I hope.

Be well and enjoy the fall time!

SUOMI / FINNISH

Luulen, että teen tästä lähtien kirjoituksia tässä journalissa vaihdellen sekä suomeksi että englanniksi (ihan vain siksi, että muutkin kuin suomalaiset kaverini voisivat seurata korkeakouluelämän kiemuroita). Tässä entryssä luvassa lähinnä valokuvia parilta viime kuulta ja nopeita kuulumisia~ :)
ENGLISH

I'll start writing this journal now in English, too - it'd be a shame if my non-Finnish speaking friends couldn't follow my university life just because they can't speak my language. So anyway, in this entry I'll get this journal back to track with pictures! Also, I'll briefly fill you in for the most recent things going on in my life~ :)

日本語

ときどき日本語でもかいてもいいですか？アタシ、がんばりたいよ。毎日の命でも日本語をつけたいだから、つけていたいだから。。。そんえ事のために日本語とがんばる。　＾＿＿＾　でもねえ、今、フォト・タイムです！

PICTURES - HOW IS SCHOOL THESE DAYS?
Men's clothes are almost ready - I only need work on couple of small details and ta-dah, they are done. I'll take pictures of them when they're completed.

Here are some pictures from the Life-drawing classes we had in March and April. Even thought drawing with charcoal was challenging, I enjoyed it. I also learned a lot about human anatomy, too! We're having some other art classes now but there isn't any footage from there yet.







The next pictures aren't related to school, but they have something to do with what's going on in Finland currently. The cherry blossoms were blooming here as well and I did お花見 ('flower viewing') with my mom! I also captured pictures~ I'm so sad the flowers have already fallen down, they bloom for such a short time. T___T





And then, we had a small shopping spree in Helsinki with my classmates last month. We were looking at designer shoes (teacher's orders, I don't normally go shopping for shoes). I caught this really beautiful shot from the shopping district of Helsinki, it shows the wonderful architechture of the city. <33


Whee, spring&summer fashion in Helsinki!

OTHER NEWS
I'm now 20 years old, it was my big day on 16th April. - wears a party hat- Lucky ol' me got a new cellphone as a present so I'm definitely not complaining.

Well, school is officially over on May 23rd but... But. We have some summer studies in June so we'll have school in reality until July 20th. It doesn't really make me happy because the first two weeks of July we have school from 9.00 to 18.30! I can't believe they are doing this to us, how are we supposed to have freetime? And the daytime course is taugh by a teacher I can't stand as well. >____< They just can't end this semester smoothly, can they?

KODA KUMI & AYU
To recover from that shock, I think I'll get one CD or DVD for myself... But I can't decide! Koda Kumi's "Best~Second Session~ CD+DVD" or her "Kingdom - 2DVD+CD"? Or Ayu's "ASIA TOUR 2007 DVD"? Getting Koda's new single would be great as well, she has made a duet with Fergie. Oh well, I guess I'll decide what to get by the weekend.

Eeeeei jaksa laittaa vanhoja värjäämöfotoja ihmisten katsottavaksi. Niistä tulee vain mieleen ikävästi värjäysportfolio, joka oikeasti oli vain kasa värjättyjä kankaita, jotka palautin muovipussissa kun ei ollut mitään muuta käärettä niille. :D Joo, kyllä se oli olevinaan "kansio". Suhteellinen käsite, end of story!

Päivittelin vihdoin profiilia ja laitoin sinne uuden, lievästi häiriintyneen omakuvan. Hyvää mainosta se ompi, kyllä. Aivan yhtä hyvää mainosta kuin infopostin uusi esittelykuva. -nauraa partaansa vaikka sitä ei ole-

Vaikutan varmaan nyt vihdoin lisäämäni interest-listen mukaan joltain psykopaatilta: mielenkiintojen seasta löytyy sellaisia valikoituja asioita kuin "mielenterveys", "persoonallisuushäiriöt" ja "aspd", lisäisin muita mutta se saattaisi herättää ylläpidon epäilykset. ASPD siis on lyhenne termistä antisocial personality disorder, eräs mielenterveydellinen häiriö, jonka jostain syystä koen viehättäväksi. Iz a turn-on babes! <3 Älkääkä vaan kysykö enempää, se kuulostaa jo tuollaisenaan aika pahalla tavalla vinksahtaneelta. Siis ainakin silloin, jos on pahasta saada kiksejä aspd:stä. Ei se varmaan ihan normaaliakaan ole mutta ei se mitään, en minä siitä kärsi. :P

Jaa koulussa? Noh, piirretään ja piirretään, ihan hirveä sweatshop nykyään. Portfolio miesten vaatteiden suunnittelusta pitää olla valmiina 6.2 ja tässä väännetään omia ideoita valmiiksi, jotenkin hirveän vaikea saada mitään kunnon ideoita. Ja sitten tulee päälle vielä joku etun neulesuunnittelu, joka sotkee ajatuskuviot ihan täysin väärään aikaan ja yritäs tässä nyt saada jotain aikaiseksi kun ei ole edes yhtään rahaa ennen tukien tulemista. Rahatta on hyvä olla, mutta maanantaina olisi muotimessut ja sinne pitäisi mennä... mutta enpäs mene kun ei ole kymppiä lippuun eikä varsinkaan ole mitään junarahaa. Hurraa liberaali opiskelu! ...saa nähdä minkälaiseen liemeen siitä joutuu mutta kun kerran erikseen kerrottiin, että ilmoittakaa jos ei pääse... Minulle se tarkoittaa samaa kuin "ei tarvitse tulla paikalle jos ei pysty". X3

Pitäisi jaksaa kommata muiden journaleita mutta jostain syystä nyt ei oikein onnistu. Pakko päästä nukkumaan tai rytmit menee taas ihan sekaisin.


Mmm, pientä piirtelyä vain~ Kasvonpiirtotyylini muuttui tässä vuodenvaihteessa omasta tahdosta ja tällaista se nykyään on, en tosin piirrä ihan kaikille tyhjiä mustia demonisilmiä! :D Haluan tuollaiset piilarit. <3

Heijoo, kaikki Traconiin tulijat, tulkaa sitten moikkaamaan minua taidekujalle, varasin kaverini kanssa pöydän. Printtejä, printtejä!! En varmaan taas pysty ostamaan itse mitään mutta ei se mitään, vihdoinkin jotain äksöniä. Eli tulkaa sanomaan hei, en ole läheskään niin vinksahtanut kuin voisi luulla. Psykopaatit ovat päältäpäin yleensä ihan mukavia ja normaaleja, hush.

...no nyt kukaan ei tod. uskalla tulla käymään. 8D

Vähäisistä päivityksistä huolimatta olen a) edelleen hengissä ja b) edelleen koulussa eli en ole antanut periksi ajoittaisille mielihaluilleni lopettaa opiskelua. Ai ettäkö lopettaisin Evtekissä? No, se käväisee mielessäni melko usein, mutta tähän on niin paljon rahaa syydetty, että minusta ette ihan näin vähällä pääsekään eroon! Mutta pahimmat angstipäivät ovat kyllä varsinaisia ansakuoppia matkan varrella...

Joulun ja uuden sesongin kunniaksi uudistin tämän journalin kuisin kokonaan ikoneista lähtien! Nyt se näyttää paljon enemmän minulta ja sisäänkirjautuminen on taas hauskempaa. Halleluja ilmaisille custom layouteille ja ihanille käyttäjäkuville. <3

Lisäilen niitä kuvia journalin loppuun, nyt tekee mieli puhua aivan muita asioita lähinnä siksi, että asujen valmistuskurssi oli painajaismaista tahkoamista ja en ole eläessäni paremmin tuntenut mitä tarkoittaa "stressi". Jo se, että olen maannut kuin raato iltaisin huoneessani tekemättä asioita, joita yleensä vilkkaana ihmisenä teen, todistaa hyvin kuinka perinjuurin lyöty olo minulla on ollut. En ole jaksanut lenkkeillä usein, piirtämisinspiraatio on jokseenkin olematon, en ole saanut edes joulukortteja lähetettyä vaan istun kotona ja joskus ehkä pelaan. Pelaan!? Minä en pelaa videopelejä usein (ehkä kerran muutamassa kuukaudessa?), joten se on yleensä merkki yleisestä tyhjäkäynnistä. Pitäisi se Kingdom Hearts kakkonenkin joskus vetää läpi eikä vaan maleksia edestakaisin. (Minua ei peleissä kiinnosta muu kuin hahmot ja juoni, kaikki muu on sellaisille pelinörteille varattua. 100% läpipeluu ei kuulu sanavarastooni.)

No, asiasta kukkapurkkiin. Isä antoi minun tilata kortillaan joululahjaksi tavaraa CDJapanista - valinnanvapaus on mukavaa - mutta minulla on ollut harvinaisen kehno tuuri viime aikoina ja kas kummaa, Suomen Tulli lähetti minulle jouluterveisensä ottamalla paketin haltuunsa lunnaita vastaan. Ei kun siis Tullipostiin vierailulle! Tämä koko lysti maksui lopulta 74 euroa ja risat, että halpaa joulua vaan kaikille. (Lahjat  50 euroa, toimituskulut 11 euroa ja Tullin perimät verot päälle.) Kiitos vaan ihan lipusti Tulliin, en enää koskaan tilaa mitään yli viiden kympin - tai kirjaan kaikki lahjalähetyksiksi. Lisää mahdollisesti toimivia huijauskonsteja, anyone?

Huono tuuri jatkui ja onnistuin puhkomaan kahdesta pyörästä takakumit vuorokauden sisään. Ensimmäinen tapahtui mukavat 6 kilometriä kodista, lähellä Korsoa, ja sain tyypillisen raivarini niin kuin joka kerta kun tällaista tapahtuu: pyöräparka sai pari mojovaa potkua ja sitten ajettiin ne kilometrit kotiin tyhjällä renkaalla. Oli liian pimeä ja myöhä että olisin uskaltanut/jaksanut taluttaa pyörän kotiin sieltä asti. Onneksi vanteet eivät vääntyneet, mutta minkäs teet kun ei ollut bussirahaa? Taidan kävellä loppuvuoden ihan kiltisti...

Mutta mitä pelastettuihin joululahjoihin tulee, ne ovat kyllä hintansa väärtejä. Tilasin kaksi levyä - Rie fun "Tobira Albumin" ja Yuna Iton debyyttialbumin, "Heart" - sekä paras kaikista, Ayumi Hamasakin konsertti-DVD "Countdown Live 2005-2006". Olen edelleen ihan fiiliksissä jälkimmäisestä, Ayumi on ehdoton suosikkilaulajani ja olen muutenkin armoitettu fani, joten olen vähän kulkenut pilvilinnoissani viime päivät. Ja huomenna uusiksi kun pari kaveria tulee myös katsomaan sen. X3 Ja menin sitten omilla rahoillani tilaamaan myös A BEST -White-:n, CD+2DVD versiona tietysti... ja paras tulee tässä, ennakkotilasin Ayumin uuden albumin GUILTY. Olen hullu, tiedetään! Siinä menivät viimeiset rahani, mutta itsehillintä ei todellakaan ole vahvin puoleni! Ei ainakaan kun kyseessä on Ayumi! (tätä ei voi ymmärtää ellei ole itse samanlainen outo tapaus kuin minä) Saan kohtauksen jo siitä ajatuksesta, että A BESTin mukana tulee Countdown Live 2006-2007! Konserttifanitusta! -heittelee serpentiiniä ja marsipaania-

Mutta koulussa on nyt vuoden viimeinen kurssi meneillään, joten istuksimme värjäämössä seuraavankin viikon ja haistelemme alkalikemikaaleja. Kyllä, väriaineet haisevat pahalle ja minua oksettaa aina iltapäivisin. Mutta miltäs kuulostaisi kankaiden keittäminen talouskattilassa väriliemessä? Ei kun oikeasti, me keitimme kankaita parin päivän ajan ja sitä kutsutaan kattilavärjäykseksi. Pesukonevärjäys on kyllä kivempaa, ainakin pesukone sekoittaa minun puolestani. Minulla on nyt epämääräinen kasa violetteja kangaspaloja pöydälläni tämänpäiväisiä keittosession jäljiltä. Kanariankeltaista lakanaa en tosin saanut pitää. :<
 Ja värjäsin yhden oman paitani viininpunaiseksi, se jäi koululle kuivumaan. Se oli valkoinen ja tahriintunut, joten sille pitikin tehdä jotain.

Ja nyt kenties niitä kuvia niin pääsen joskus nukkumaankin?


Saatte ikimuistoisia kuvia värjäyskurssilta joskus viikonloppuna, ja videota pesukoneesta ei myöskään kannata missata. (Wtf?) Tai Riikan "hullu värjääjä"-improvisaatioita. Ne ovat aika sekopäisiä kuvia.

Ja tämä legendaarinen sekopää menee nyt nukkumaan tai se on haikea huominen.

Riittääkö jos sanon, että takana on aivan hirveä viikko? Tai oikeastaan hirveät kaksi viikkoa? Edellisellä viikolla nukuin neljänä yönä peräkkäin älyttömän huonosti (uusikuu jostain syystä pitää minua herkästi hereillä) enkä oikeastaan muista kovin tarkasti mitä edes tein viime viikolla, paitsi etten mennyt lenkille kertaakaan ihan vain siksi, että olin niin raato. Syysväsymys iski yhdellä rysäyksellä....

Tällä viikolla alkoi sitten vihdoin naisten vaatteiden valmistuskurssi, vihdoin ja viimein eli yksi oma asu omasta mallistosta toteutetaan. Aloitin oman viikkoni kaavoituksella, tietokoneelta käsin ja opettaja antoi siunauksensa suunnitelmalleni. Jokainen joutui pitämään yksityisen ja yksityiskohtaisen palaverin suunnitelmistaan opettajan kanssa ja normaali aika "istunnolle" oli n. puolitoista tuntia - omani kesti puoli tuntia. Ei hirveästi korjailtavaa ilmeisesti. ^^; Se oli hyvä asia ja kaavojen kanssa väsääminen saattoi alkaa kun oli selvää minne oltiin menossa ja millä konstein. Ei siinä vielä mitään.

Kaavojen kanssa kävi sellainen hupaisa juttu, että kun olin printtaamassa yläosan kappaleita ulos, sain (onneksi) etu- ja takakappaleen printattua mutta hihasta ehti tulla viisi senttiä ja sitten paperi loppui. XD Koko viikon koomisin tapaus, voi kyllä. Sitten nopsasti leikkasin harjoituskankaita ja ompelu saattoi alkaa. Prototyypin kanssa häsläämisestä tulikin sitten kolmen päivän huvitus, kerron hiukan lisää niistä hauskoista ja vähemmän hauskoista jutuista.

Paidan helma on oikeasti yli 65 cm pitkä, mutta siitä väsätään pituuden ja kuminauhoituksen kanssa sievää rypytystä parinkymmenen sentin matkalle. Kuminauhaa en ollut edes aiemmin ommellut - mikä ei liene ihme kun ottaa huomioon, etten ole ommellut mitään yläasteen jälkeen - mutta se meni hyvin ja jopa näillä herneaivoilla ymmärsin ilman apua mistä oli kyse. Paidan proto on nyt oikein kiva ja sievä, joten huomenna pääsen vihdoinkin aloittamaan housujen proton ja niissä pitäisi mennä vähemmän aikaa kun ei ole mitään ylimääräisiä osia kiinnitettäväksi.

Niin. Hihoista alkoikin sitten se ikävämpi osio proton tekoa.

Eilisestä iltapäivästä lähtien tuskailin hihan syöttämisen (suomeksi siis ihan vain kiinniompelun) kanssa, koska syötöstä oli 1,5 cm liikaa ja kaikki se kangas olisi pitänyt saada syötettyä tasaisesti ja kauniisti paikoilleen. I failed. Kokonaisuudessaan sain ommella saman hihan viisi kertaa ennen kuin mitään saatiin aikaiseksi. Nyt se on kauniisti ja hyvin kiinni, mutta se kaikki vaiva... -puistatus- Sain vinkua ties ketä avuksi pitkin päivää ja opettaja oli neuvonut, että "kavenna pyöriötä" ja eihän siitä mitään tullut. Lopulta aloin olla niin jäljessä, uupunut ja stressaantunut, että päädyin juoksemaan vessaan itkemään keskellä päivää kun päässä naksahti. Lyhyesti sanottuna: oli huono päivä. Minun stressinsietokykyni on selvästi huonontunut sitten amiksen... Ja tulipa taas todettua, ettei minua voi sanoa "aikuisopiskelijaksi" tai edes kovin "aikuiseksi". Aikuinen ei olisi ruvennut itkemään pelkästä stressistä ja turhautumisesta - tai omasta huonoudentunteesta. Ai miten niin olen jo aikuinen ja vastuussa kaikesta mitä teen? Ei tällaista kakaraa voi laittaa vastuuseen edes kotimatkasta. u__u;; Myönnän, olen yliherkkä ihminen.

Nyt on jo hyvä olla kun hiha sitten viimein saatiin kunnialla kiinni ja paidan proto valmiiksi, mutta kallista aikaa meni hukkaan tunti tolkulla. Lopulta kädentietä piti madaltaa se 1,5 cm että hiha saatiin sinne minne pitikin... Taidan oksentaa jos joudun vielä huomenna edes katsomaan paidan kaavoja.

Ei jaksa kertoa enempää, päässä heittää edelleen ja stressi-itku ei koskaan ole kovin kaukana tällaisena päivänä. Kiitos kaunis Riikalle, joka aina jaksaa auttaa ja neuvoa tällaista avutonta ja aivotonta ääliötä niin kärsivällisesti. -kumartaa nenä maton hapsuissa- Huomenna voisi ehkä ottaa kuvia jos vain muistan ottaa kameran mukaan aamulla. (olen unohtanut jo kolmena aamuna peräkkäin)

Niis niis, köh köh. Lokakuu loppui (nyt jo?!) ja marraskussa tulee räntää taivaan täydeltä. Koko eilinen päivä meni palellessa koska Garnierissa on kylmä (ovi auki ja aulasta ilmeisesti vetää vähän). Niin, tosiaan. Tämä ryhmä istuupi Garnierissa päivät pitkät ja opettelee kaavoittamaan koneella. Se on oikeastaan ihan kivaa nyt kun sitä tajuaa paremmin, mutta on se ohjelma kyllä edelleen vähän... tuota, se on "vähän". Jotkut toiminnot ovat *todella* kömpelöitä, mutta on se silti nopeampaa kuin käsin kaavoittaminen. Never again.

Mitäs, oma mallisto tuli suunniteltua valmiiksi ja tänään pitäisi juosta kangasta ostamaan. Voisin melkein laittaa kuvia mallistosta tänne joku päivä, katsoo nyt vaikka sitten kun varsinainen asu on toteutettu (jos se nyt koskaan on >____>).

Itse asiassa koulusta ei ole oikeastaan mitään muuta kerrottavaa, mitään erikoista ei ole (tietääkseni) tapahtunut paitsi sitä, että olen kiltisti istunut luennoilla vaikka oikeastaan ei voisi vähempää kiinnostaa ja että joulubasaari lähestyy ja pitäisi ruveta niitä printtejä tekemään kohta puoliin. Luennoilla on itse asiassa tosi hyvä piirtää, siellä saa vaikka mitä aikaiseksi ja välillä näkee miten kaikkein ahkerimmilla kuulijoilla on vesivärimukit mukanaan. Pitäisi varmaan minunkin ensi viikolla.... Ja sellainen ilmoitusluontoinen asia, että olen pelannut ensimmäistä kertaa päälle neljään kuukauteen videopelejä, siis tarkemmin sanottu Kingdom Hearts kakkosta. Meikäläinen ei oikein enää ole pelaamisessa kiinni, mutta rupesi häiritsemään keskeneräisyys kun luokkakaveri hommasi pelin ja rupesi tahkoamaan sitä ihan tosissaan. En ole yhtään kilpailuhenkinen, en.

Mmm, siis tänään räntäiseen Helsinkiin kankaita hakemaan ja seikkailemaan muihin valikoituihin liikkeisiin (sarjakuvia ja taidevälineitä~).

Ai juu, unohtui sanoa, että jätin välistä kaikki muut menot paitsi Kirjamessut. Samana lauantaina olisi ollut ne Miran syntät että erään kaverin Halloween-juhlat ja jälkimmäinen pisti välit poikki kun ei suostunut uskomaan, että olin liian väsynyt tulemaan. Pitkä tarina, älä kysy. >_>;; Tämän siitä saa kun kaaveeraa pari vuotta nuorempia ihmisiä, ikäeron huomaa tietyissä asioissa. Lapsellista elle hur? Jep. Vielä lapsellisempaa on se, että minä provosoiduin siitä aika mahtavasti ja vastasin tyypillisen ilkeämieliseen tapaani. No, eipä oikeastaan edes häiritse enää, kyseisen ihmisen valivali-asenne oli nyppinyt hiljaa mielessäni jo aika pitkään.

Hei, tämänhän piti olla koulublogi eikä mikään yleinen vuodatuspaikka! Nyt kyllä...

Jo, tulipas tässä pidettyä pari viikkoa taukoa kun yksinkertaisesti vain unohdin. Sain kaksi viikkoa sitten uuden koneen ja meni viikonloppu tiedostoja siirrellessä ja uusiin laitteisiin totutellessa. Nyt osaan jo käyttää näppistäkin ilman sen suurempia kirjoitusvirheitä, se muistuttaa suuresti kannettavan näppäimistöä (minulla on siis tavallinen pöytäkone ja ei, en kyllä haluaisi mitään läppäriä muutenkaan) ja minä sitten inhoan sellaisia näppäimistöjä. Niillä on vaikea kirjoittaa. >____>

Muotipiirustus oli ja meni, eilen oli portfolion palautuksen deadline (ehdin oikein mainiosti ajoissa) ja nyt väsätään naisten vaatteiden suunnittelun parissa. Pitää suunnitella oma mallisto, josta yksi asukokonaisuus sitten toteutetaan. Teemana - löyhästi lähtökohtana vain - on suomalainen futurismi ja se asu pitää tehdä jostain halvatun pellavasta, joka on varmaan maailman jäykin ja kutittavin mahdollinen materiaali. Okei. Valehtelin. On sitä pehmeämpääkin pellavaa olemassa mutku mutku... se laskeutuu niin huonosti. >__< Kukaan ei oikein ollut innoissaan pellavasta, varsinkaan kun ainoat värit, joita saa käyttää ovat valkoisesta jonnekin haaleisiin ruskeisiin ja harmaisiin. Eli se on iso, ruma PLÄÄH. Itse malliston suunnittelussa saa valita ihan mitkä värit tahansa, mutta toteutus tapahtuu eri väreissä.

Yllättääkö ketään, jos paljastan, että tätä kurssia pellavineen päivineen vetää maailman rasittavin maikka ja vieläpä se sama ihminen, jolla oli volyymipakkomielle siellä muovijutussa? Jep, se sama nainen taas. Sain nelosvuoden opiskelijalta sympatiat puolelleni kun kerroin kuka kurssia vetää, eli ilmeisesti kukaan muukaan ei ole sen enempää innoissaan ko. ihmisestä.

Toivon kovasti, ettei hän koskaan pääse lukemaan tätä blogia. ^^;; Tai numerot lähtevät syöksykierteeseen.

Seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan ainakin vapaa-ajan menojen suhteen yhtä matalalentoa. Tällä viikolla on vielä normaalin rauhallista, mutta ensi viikolla on: maanantai - japanin tunti illalla. Tiistai - kokous Setalla, illalla. Lauantaina pitäisi mennä sekä Kirjamessuille sosialisoimaan että Miran synttäreille Espooseen. Ja siitä seuraavana perjantaina on luokan yhteisen pikkujoulut Eleonooran luona... Argh, liikaa elämää, it's too much. -juoksee piiloon-

Ja nyt voisi vaikka mennä nukkumaan tai edessä on haikea huominen. Selkä jumittaa kun oon piirtänyt tänään koko päivän koulussa aivan hirveässä kyyryasennossa kun se opettaja on niin rasittava ja yritän kehonkielellä hienovaraisesti vihjata, etten halua sen kurkkivan luonnoksiani. Perkele. Keskeneräisiä töitä ei näytetä hulluille eikä herroille eikä varsinkaan R. Höltälle. Kavereille kyllä. :D

Ja woo, olen onnistunut bongaamaan Xhii-senpain tasan kolme kertaa tämän syksyn aikana koulussa, hurraa. XD Näin paljon sitä näkee ihmisiä kun nysvää omassa siivessään päivät pitkät.
Okeinytoikeastinukkumaanöitä. -heiluttaa vimmatusti ja kaatuu-

 Itken onnesta - opintotuesta on jäljellä 15 euroa ja risat ja käteisenä huikeat 7 euroa. Voin siis ostaa ensi viikolla ilmestyvän Nightwishin uutuusalbumin!! ;____; Sniff, elämä on välillä reiluakin, ihanaa ihanaa, kiitos sinne jonnekin hevitaivaan Herralle~ <33

Niih, ihkutus alkoi taas.

Väriopin ja sommittelun kurssi päättyi tänään ja hyvä maku siitä jäi suuhun, mitä nyt viimeinen työ eli "lopputyö" ei onnistunut ihan niin kuin olisin halunnut mutta sainpa kunnialla työkansion annettua opettajalle ja ei poissaoloja! Pelkään koko ajan tulevani kipeäksi - useimmat kurssit ovat niin tiiviitä, että ne vaativat 100% läsnäolon, siis kipeäksi ei saa tulla. Onhan se veemäistä, mutta raahaudun tunnille vaikka tuberkuulosissa. Otan tämän koulun sen verran tosissani, etten tosiaan uskalla sairastua, niin hullua kuin se onkin. Iltaluennot kyllä voi skipata ilman sen kummempia tunnontuskia. :D Jätin tiistain iltaluennon väliin, koska olin niin raato nukuttuani liian vähän kahtena yönä peräkkäin, viimeistelin koulutöitä yöhön... 11 luennosta voi jättää väliin 2 jos osallistumisprosentti on 80. Onneksi ensi viikon luennon jälkeen on mystinen kahden viikon tauko, ei enää järjettömän pitkiä päiviä. Oi äiti~

Katsastin nopeasti uusimmat tiedotteet Ovi-portaalista (koulun oma verkkoportaali) ja taas pitäisi raahata kaikkea mahdollista huomiselle muotipiirrustuksen kurssille. >___> Ei ole litoposteria eikä liituja eikä hiiltä eikä isoa akvarellipaperia kun ne on kalliita. Tjaah, hällä väliä. Ei minua niin hetkeuta se, että joku hyppelehtii nenän edessä ja sanoo 'osta sitä, osta tätä'. Eipä tuollaiseen maailma ennenkään ole kaatunut. -hälläväliä-asenne- Olisihan se surullista jos maailman tasapaino riippuisi paperista.

Toivottavasti väriopin opettaja tarkastaa kansiot niin nopeasti kuin lupasi, tahtoo työt takaisin! Hän sanoia laittavansa tod. näk. disharmoniset maalaukset näytille jonnekin, mutta minä pyysin erikseen saada omani takaisin, kiinnyin siihen eikä se edes ole yhtään disharmoninen kun ei minulla ollut sydäntä pilata sitä. Kamoon ihmiset, ei kai kukaan halua tieten tahtoen tehdä rumaa työtä? Fyi faarao, ei käy. -naputtaa pöytää- Minä aion vielä jatkaa sen maalaamista, se on vähän kesken. Parantelen ja lisäilen yksityiskohtia~

Ja nyt menen nukkumaan, huomenna edessä taas uusi kurssi ja runsaasti kirjeiden kirjoittamista, seuraava posti menee Uuteen-Seelantiin. Sitten pitäisi kirjoittaa Malesiaan, ja sitten Filippiineille, ja sitten Japaniin... Ja seuraavaksi varmaan kuuhun. Liikaa kirjekavereita. ^^;;

Kävin btw tänäänkin uimassa. 11 astetta, varpaat melkein rapisivat irti (tunto lähti kokonaan, en tuntenut jalkapohjissa kuin nipistelyä kun kävelin hiekkaa pitkin pukukoppiin). Niin, ja kylmä vesi aiheuttaa myös sen, etten voi taivuttaa jalkojani normaalista nilkoista kun nousen vedestä. Huojuin kuin humalainen kun jalat eivät ihan toimineet oikein... Ei vissiin kannattaisi uida hirveän kylmässä jos on huono ääreisverenkierto. Muu kroppa kyllä tykkää mutta jalat eivät kestä, tahtoo sellaiset avantouintitossut.

Niin, nyt oikeasti nukkumaan.